Kylpylä

Tammikuu, 1997, Bethel.

Pimeät kujat eivät musertaneet minua. Olin kuitenkin varma että jos selviäisin hengissä ulos näiltä mystisiltä kukkuloilta, mikään ei pysäyttäisi minua.

Olin kylmissäni ja turvasataman tarpeessa, jotakin lämmintä, herkkää. Papiksi opiskeleva Sven oli herkkä, hieno ystävä. Olimme vieneet CHPn kanssa Svenin Kölniin katsomaan oopperaa ja taidetta. Samalla esittelimme uudelle ystävällemme punaviinin ja ruokakulttuurin saloja, jotka yllätykseksemme olivat tyystin vieraita tulevalle Pastorille. "En tiennyt että on mahdollista istua illallisella Hampurissa ystävien kanssa."

Tuntikausia saimme kuunnella toinen toistaan mielenkiintoisempia tarinoita isoäidin hiusten tuoksusta, kissoista, tuijotuksesta joka hypnotisoi, kunnes havahduin jälleen Bethelistä Svenin sängyn laidalta. CHP oli nukahtanut lattialle, itse olin tehnyt muistiinpanoja lukuisia sivuja ryppyisille paperiliuskoille. Punaviini maistui huulillani.

Poistuin yöhön.

Olin kuullut kylpylästä jonka nimi oli Schöne Aussicht. Sieltä löytyisi useita saunoja, jostain niistä avautui kuulemani mukaan kaunis näkymä alas kaupunkiin.

Joku kieroutunut järjenkäytöllinen jähmeys oli estänyt minua ennen, nyt kuitenkin kiipesin korkeammalle kohti veden täyttämiä altaita, parturoituja rinteitä.

Nyt oli kevät ja taivas purskahteli lupaavia sävyjä.

Hohtavat verhot levähtivät auki edessäni kun nuo kauniit alastomat vartalot levittäytyivät jalkojeni juureen.

Ituin saunassa. En tiennyt kumpi oli kauniimpaa, maisema joka avautui ikkunasta, vai lämpö ja saksalaisen kylpyläkulttuurin avoimuus.


Varakkaiden asuinalueiden, puistomaisten rinteiden harrastus, mielen golf. Jos Saksan yläluokka oli keksinyt jotain mullistavaa josta en ollut tiennyt mitään ennen se oli tämä.

Muutaisin joskus Saksaan. Berliini, tarunhohtoinen Berliini. Olisiko se seuraava kohteeni?

Myöhemmin CHP katosikin Berliiniin vuosiksi, kuulin siitä vasta paljon myöhemmin.

Mutta nyt olin maanpäällisessä paratiisissa. Olin löytänyt turvasataman.

Schöne Aussicht!

Naturalismissa oli jotain samaa itsensä-löytämisen riemua kuin aiemmin New Yorkissa Piet Mondrian "teosten" paljastuminen lumen alta.

Suihkussa ja uima-altaalla, Hamamissa, tai klassisessa saunassa, katseet kohtasivat.

Hypätessäni uimaan.

Tiesin että olen kotona.

Oober

Event seventh.